Yllättävä kevät

Penkki on siis yllättäen leppää, vaikkei siltä näytäkään. Paksu kuin vanha mänty ja pinta muistuttaa rosoista lohikäärmeen niskaa. Vain vaivoin sain sen kannettua tähän aurinkoon. On taas kulunut...

Siivekäs mies

Olipa kerran mies, joka kulki tiellä pitkin askelin. Selässään hän kantoi reppua ja suojaavan takkinsa hän oli napittanut huolellisesti ylös kaulukseen asti. Päällisin puolin hän vaikutti aivan tavalliselta mieheltä...

Valkoista

Tää kaikki on valkoista. Pöytä, kuppi, paperit kansiossa. Kun mä tulin tänne, ilmakin oli täynnä sitä, valkoista...

Autiomaa

Olen maalannut itseni sinua varten. Jätä nämä kadut taaksesi. Kulje poluilla, poikki ymmärtäväisen metsän. Se ei ehkä ole totta...

Galadriel

Lumi putoaa äänettä ja mä vajoan ajatuksiin. Hiutaleet on isoja ja märkiä. Ei kuulu mitään. Mä unohdun tuijottamaan vastakkaista rinnettä, eikä mun katse varsinaisesti tarkenna mihinkään...

Create a free website or blog at WordPress.com.

Up ↑